Maanantai-aamuna suuntasimme aamiaisen jälkeen Livikon tehtaalle. Pääsimme tutustumaan niin Livikon yli 100-vuotiaaseen historiaan tislaamon omassa museossa, pakkauslinjojen toimintaan, tuotteista käytettyihin mausteisiin kuin uusiin tuotteisiin.
Vana Tallin - likööri on aina ollut minulle tuote, josta tulevat mieleen keski-ikäiset rouvat kaljalasteineen, lautan käytäville sammuneet miehet ja klaustrofobinen tunkeutuminen ulos lautalta ihmisten töniessä toisiaan. Ei kovin positiiviset lähtöfiilikset siis tähän maisteluun. Kun Vana Tallinnaa kaadettiin lasiin suoraan tynnyristä, en olisi voinut olla yllättyneempi: mausteisuutta, vaniljaa, häivähdys chiliä, reilusti tammea. Tajusin, etten varmaan ollut koskaan maistanut Vana Tallinnaa omista ennakkoluuloistani johtuen.
Pullotuslinjat pyörivät päätähuimaavaa tahtia ja varastotilassa pullolaatikoita oli rivi toisensa perään. Hassusti tulee unohduttua omaan pieneen kuplaansa näissä fiineissä cocktail-piireissä, joissa lasiin annostellaan tarkasti super-premium tuotteita ja kuunnellaan jazzia. Todellisuus on kuitenkin se, että meidän ammattikuntamme on kuitenkin tekemisissä murto-osan kanssa siitä volyymistä alkoholia, joka Suomessakin nautitaan. Ei maalla nautiskella pekonirasvalla pestyä Old Fashionediä vaan Viru Valgea ja Saku Guldia. Ja ehkä hyvä niin, sillä niiden tuotteiden volyymin ansiosta tislaamoilla on varaa tehdä sellaisia tuotteita kuten Crafter's London Dry gin.
Livikon tiloja tekisi mieli kutsua tislaamoksi, mutta ainoa tislaamo koko kompleksissa on pikkuruinen 160-litran pannutislain. Kaikki muut tisleet tulevat tehtaalle valmiina, ja Liviko hoitaa niiden sekoittamisen, stabiloinnin ja maustamisen.
Tällä blingbling-masiinalla hoidetaan tuotteiden kylmäsuodatus. Esimerkiksi Livikon glögiä valmistettaessa lopullisesta tuotteesta erotellaan omena- ja karpalomehuista syntyvä sakka jäädytysmenetelmällä, jolloin lopullinen glögi on kirkasta ja houkuttelevan näköistä.
Mausteita tehtaalle saapuu ympäri maailmaa. Mausteet pakataan teepussien kaltaisiin pussukoihin ja jätetään maseroitumaan, kunnes alkoholin maku ja tuoksu on oikea. Tislaaminen hoidetaan pikkuruisessa pannussa, jonka tilalle hankittiin jo uusi vastaava mutta vanha kaveri hoiti hommansa uutta paremmin joten se sai jäädä puksuttamaan tisleitä entiseen tapaan.
Tehdaskierroksen jälkeen jatkoimme samassa pihapiirissä sijaitsevaan Estonian Bartender Associationin koulutuskeskukseen, joka toimii harjoitustilana järjestön jäsenille. Pääsimme porukalla testailemaan drinkkien sekoittamista Vana Tallinnasta nyt kun tiesimme miten sitä valmistetaan.
Omaan kokeiluuni päätyi Vana Tallinnan lisäksi Calvadosta, hasselpähkinäsokeria, tuoretta timjamia ja sitruunamehua. Ei huono, vaikka itse sanonkin. Patrickin juomassa puolestaan oli konjakkia, kardemummasokeria, sitruunaa ja hunajabittereitä. Daniel testaili twistiä Espressomartinista: Vana Tallinnan kaverina oli espressoa, Salted Caramel -vodkaa sekä hunajabittereitä.
Livikon tehtaan yhteydessä on muuten Cash&Carry -putiikki, josta löytyy paljon eestiläisiä alkoholituotteita ja lisäksi hyvä valikoima viinejä, toniceja ja bittereitä. Omaan laukkuun tarttui litran pullo Martini Gran Lusso vermuttia hintaan 11,5€!
Ennen satamaan paluuta lounastimme vielä Telliskiven alueella sijaitsevassa F-hoone - ravintolassa. Tänne on ehdottomasti palattava paremmalla ajalla! Tallinnasta löytyy niin hienoja, robustin kauniita ravintoloita ettei paremmasta väliä.
Matkustaminen on huippua, mutta kyllä oli kotihiiri tyytyväinen kun näki Helsingin siluetin siintävän taivaanrannassa! Vaikka univelkaa olikin ehtinyt kertyä matkan aikana reippaasti, ei nukkumisesta meinannut tulla mitään kun pää pursuili ideioita ja kroppa tuntui olevan täynnä energiaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti